|
|
| Ydinvoima
|
YDINVOIMAN LISÄRAKENTAMINEN RAJOITTAA INNOVATIIVISTA ENERGIATUOTANTOA
Vihreät julkaisivat 24.3. Vihreän kasvun mallin, joka osoittaa, ettei
Suomi tarvitse yhtään lisäydinvoimalaa kohtuuhintaisen sähkön ja
energiaomavaraisuuden takaamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM)
laskelmiin perustuva malli vakuuttaa kriittisimmätkin epäilijät.
Ydinvoima on menneisyyttä. Sen ongelmat eivät rajoitu vain
konkreettisiin käytännön ongelmiin kuten onnettomuusriskeihin ja
ydinjätteeseen. Rakentamalla ydinvoimaa viivytämme ratkaisuja, joiden
kautta Suomesta tulisi kestävä, energiatehokas yhteiskunta. Ydinvoimaan
sitoutumalla menetämme mahdollisuuden panostaa uudenlaisen
energiatuotannon kehittymiseen.
TEM:n arvion mukaan Suomen
sähkönkulutus nousisi vuoteen 2020 mennessä 91 TWh:iin. Lisäksi
metsäteollisuuden rakennemuutos voi joidenkin arvioiden mukaan
kasvattaa tuotantoa nopeasti, jolloin Suomen sähkön tarve voisi olla
jopa 96,5 TWh. Vihreän kasvun mallissa 96,5 TWh:n tarve voidaan kattaa
omavaraisesti ilman lisäydinvoimaa sähkönsäästöllä,
energiatehokkuudella ja kysyntäjoustolla.
Energiankäyttöä voidaan
tehostaa mm. matalaenergiarakentamisella, korvaamalla sähkölämmitystä
ja tehostamalla sähkön käyttöä palveluissa ja kotitalouksissa. Lisäksi
sähkön hinnan joustava ankkuroiminen kysynnän muutoksiin
kulutushuippujen aikana leikkaa turhaa sähkönkulutusta.
Sähkön
säästämisen lisäksi tarvitaan uusiutuvia energiamuotoja kattamaan
jäljelle jäävä sähköntarve. Suomella on hyödyntämättömiä varoja
kotimaisen, uusiutuvien tuuli-, puu- ja biojäte-energian lisäämiseksi.
Samoin kansainvälinen vienti on täynnä mahdollisuuksia yrityksillemme.
Uusiutuva energia tarvitsee vain jalansijan, mutta tällä hetkellä
ydinvoiman nimissä tehdään jatkuvasti uusiutuvan energian
mustamaalaamista.
Suomen nykyinen sähkön tarve, sähkön tarpeen
lisääntyminen ja sähkön tuotannon laskennallinen omavaraisuus voidaan
tyydyttää ilman lisäydinvoimaa. Sähkönsäästämisellä ja uusiutuvilla
energiamuodoilla voidaan lisäksi parantaa Suomen taloutta ja
työllisyystilannetta. Miksi päätöstä jarrutetaan?
Ydinvoimakeskustelu
on tunnepitoista ja latautunutta. Puolueiden välisen kiistelyn sijaan
päättäjien on yhdistettävä rivit, päivitettävä tietonsa ja toimittava
Suomen tulevaisuuden ja edun parhaaksi. Suomen on aika nousta vahvaksi
yhteiskunnaksi, joka tuottaa sähkönsä omavaraisesti, turvallisesti ja
kestävällä tavalla.
Teppo Heikkilä, Loimaan Seudun Vihreät ry
|
| Vanttuut
|
VANTTUUT
Sain viime viikolla postipaketin, josta paljastui lämmittävä lahja: äidin kutomat villalapaset.
Kuljen aina villatumput kourassa talvisin. Kuljen, vaikka varsinaissuomalainen talvi on yleensä enemmän vetinen kuin luminen ja lämpötila pyörii nollan tuntumassa. Joskus sille on naureskeltukin: viimosen päälle siististi juhlaan pukeutuneenakin kun olen viimeistellyt ulkoasun virttyneillä lapasilla.
Tänä talvena ei villavanttuiden käyttöä ole tarvinnut kenellekään perustella. Pitkä pakkasjakso kun on osoittanut todeksi ikiaikaisen totuuden: villa lämmittää paukkupakkasilla tekokuituja tehokkaammin. Villa on keratiinia eli samaa ainetta kuin ihmisen kynnet ja hiukset. Villakuidun kiharuus ja sen sitoma ilmakerros aiheuttavat sen, että villa on hyvä lämmöneristin.
Voisiko villavanttuiden käyttäminen tekokuiturukkasten sijaan olla myös pieni ekoteko? Maailmanlaajuisesti ekologiselta ja eettiseltä kannalta katsottuna tehovillantuotanto ei ole ongelmatonta. Kotimaisuuden suosiminen kuitenkin kannattaa: suomalainen lampaanvilla on lähes aina ekologista, sillä lammastilat ovat suhteellisen pieniä ja lainsäädäntö eläinten kohtelusta ja kemikaalien käytöstä on tiukkaa.
Villa on uusiutuva luonnontuote, jolle useinkin riittää pelkkä tuuletus puhdistukseksi. Tässä mielessä villa on mitä ekologisin vaihtoehto. Lisäksi tumput ovat pitkäikäisiä. Vaikka villa hieman huopuisi, lapanen on edelleen käyttökelpoinen. Puhki kuluneen peukalon tilalle voi helposti neuloa uuden ja antaa siten vanttuille muutaman talven verran lisäaikaa.
Paitsi käsiä, villatikkurit lämmittävät myös mieltä ja ilahduttavat silmää. Malleja, muotoja ja variaatioita on vaikka millä mitoin. Käykääpä vaikka maatalousmuseo Sarassa ihastelemassa Irmeli Hjerppen WanTuut näyttelyä! Lapasissa on helppo kierrättää inspiraatiota, iloa ja ideoita. Otetaan kuvio tuosta, malli täältä, sekoitetaan ja saadaan jotain ihan uutta ja persoonallista.
Lapasia Irmeli Hjerppen WantTuut -näyttelystä.
Kuva: Iina Wahlström/Sarka
Täytyy kuitenkin myöntää, että eniten postipaketista paljastuneissa villalapasissa lämmitti tieto siitä, että äiti oli ne itse tehnyt, minua ajatellen. Aina, kun vedän lapaset käteeni, ajattelen niiden tekijää lämmöllä.
Iina Wahlström, tutkija
Suomen maatalousmuseo Sarka
|
| joulukuu
|
VIHREÄT VOIVAT FIILISTELLÄ
Helmikuussa järjestäytymiskokouksen jälkeen kirjoitin teille uuden
hallituksen kokoonpanosta. Tuolloin olin varma siitä, että vuodesta
2009 tulee yksi parhaista yhdistyksen kannalta. Ja olin oikeassa.
Keväällä keskitimme yhdistyksen voimia eurovaaleihin. Vihreillä oli
valtakunnallisesti hieno lista, jota oli ilo esitellä myös Loimaan
seudulla. Ehdokkaista Satu Hassi ja Elina Rantanen vierailivat
Loimaalla. Vaalien tuloshan on kaikilla tiedossa, vihreät saivat kaksi
edustajaa Euroopan parlamenttiin.
Vuosi 2009 on ollut meille Loimaan Seudun Vihreille ennätyksellinen.
Jäsenmäärämme on noussut viime vuodesta peräti 60% ja on nyt korkeampi
kuin koskaan aikaisemmin. Tämä kertoo tietysti hallituksen aktiivisesta
jäsenhankinnasta, mutta myös siitä, että vihreät alkavat Loimaan
seudullakin olla varsin vakavasti otettava vaihtoehto. Yhä useamman
kadulla vastaan kävelevän henkilön sisällä sykkii vihreä sydän. Ja yhä
useampi uskaltaa sen myös näyttää liittymällä jäseneksi. Jäseneksi
liittyminen onkin paras tapa osoittaa vihreyttään, sillä mitä suurempi
jäsenmäärämme on sitä suurempi painoarvo on teoillamme.
Ennen kaikkea Loimaan Seudun Vihreät on poliittinen yhdistys, jonka
tarkoituksena on vaikuttaa kunnallisiin, maakunnallisiin ja
valtakunnallisiin asioihin politiikan keinoin. Emme ole ensimmäisinä
kytkemässä itseämme kettingeillä kaivureihin tai päästämässä eläimiä
tehotuotannosta vapauteen. Nuorten ja vanhojen radikaalien mielestä
politiikka voi tuntua tylsältä ja paperinmakuiselta, mutta näennäisestä
tylsyydestä huolimatta kokouksissa tehdään juuri ne päätökset, jotka
todella vaikuttavat kaikkien elämään, mahdollisuuksiin ja elämisen
laatuun.
Vuonna 2009 Loimaan kaupunginvaltuustossa on yksi vihreä valtuutettu.
Muissa alueemme kunnissa, Oripäässä ja Pöytyällä ei vielä viime
kunnallisvaaleissa ollut edes mahdollisuutta äänestää vihreitä.
Tulevissa eduskuntavaaleissa on hyvä harjoitella vihreiden äänestämistä
sillä vakaa pyrkimyksemme on saada seuraaviin kunnallisvaaleihin lista
myös Oripäähän ja Pöytyälle. Kasvava jäsenmäärämme antaa uskoa, että
näin myös tapahtuu.
Olen toiminut Loimaan Seudun Vihreiden puheenjohtajana kolme vuotta.
Näiden kolmen vuoden aikana olen näköalapaikalla seurannut yhdistyksen
kehittymistä. Pyrkimyksemme on ollut levittäytyä koko Loimaan Seudulle
kaiken väestön vaikutuskanavaksi. Tämä työ on vasta alullaan, mutta
seuraava hallitus jatkanee uurastusta. Ilolla olen huomioinut, että
jäsenistöömme on liittynyt myös nuoria meidän keski-ikäisten tätien
seuraksi. Keski-ikäiset tädithän ovat vihreiden vakaata kannattaja- ja
aktivistiainesta.
Viime viikonloppuna Vihreän liiton Varsinais-Suomen piiri ry:n
syyskokouksessa minut valittiin piirihallitukseen seuraavaksi
kaksivuotiskaudeksi. Piirin tasolla pääsemme vaikuttamaan aktiivisemmin
myös maakunnallisiin asioihin. Varajäsenenäni on Teppo Heikkilä, jonka
kanssa vastaamme uusiin haasteisiin innolla.
Puheenjohtaja-aikani alkaa tältä erää olla vähissä. Tulevassa
syyskokouksessa 12.12. luovutan nuijan seuraavalle rohkealle, haasteita
pelkäämättömälle työn puurtajalle. Toivotan teille kaikille hyvää
joulua ja vihreämpää uutta vuotta. Olkoon alkuvuosi kuitenkin ensin
valkoinen, jotta pääsemme nauttimaan hetkeksi myös talven iloista.
Kiittäen Susanna Huolman
|
| Marraskuu
|
Puhdasta lämpöä talven harmauteen
Tuli lunta ja loskaakin, kun siirryttiin syksystä talveen. Lämmintä kuitenkin sisätiloissa riittää. Saimme lukea Loimaan lehdestä Loimaan Kaukolämpö Oy.n kolmekymmenvuotisesta taipaleesta 6.11.2009. Olin mukana juhlistamassa syntymäpäivää. Päivällä meitä kävi tutustumassa kaukolämpölaitokseen n. kaksisataa henkeä ja illalla olin entisenä hallituksen jäsenenä kutsuttu myös juhlapuheita kuulemaan.
Varsinaisen juhlapuheen piti Jari Kostama Energiateollisuus ry:stä. Puheessa kiiteltiin kauniisti Loimaan Kaukolämmön toimintaa ja kehitystä. Parasta korvilleni oli se, että meillä on jo vuosia oltu edelläkävijöitä uusiutuvan polttoaineen käytössä. Maassamme kaukolämmön tuottamiseen käytetään keskimäärin vain 15% uusiutuvia polttoaineista. Loimaalla 95% polttoaineesta on uusiutuvaa luonnonvaraa! Huutomerkki on tässä paikallaan, sillä tähän prosenttilukuun ei yllettäisi, jos tahtotilaa ei olisi. Laajentuva yritys on tietoisesti valinnut uusiutuvan energian lämmön tuottamiseen, ei ole kyse sattumasta vaan tietoisista valinnoista.
Mitä hyötyä on uusiutuvan polttoaineen käytöstä meille loimaalaisille? Kaksi tai kolmekin seikkaa vaikuttavat ihan jokaiseen meistä juuri nytkin. Lämmön hinta on saatu pidettyä maan keskitasoa alhaisempana. Nekin, joiden oma talous lämpiää muilla menetelmillä, hyötyvät kohtuuhinnasta, koska kaupungin omistamista kiinteistöistä suurin osa lämpiää kaukolämmöllä. Toinen ainakin keskustassa asuville koituva hyöty on se, että laitoksen päästöt ovat lähes kokonaan vapaat pienhiukkasista, joiden on todettu olevan terveydelle haitallisia. Kolmas ja mielestäni tärkein hyöty on hiilidioksidipäästöjen pienuus – ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tämä on ratkaisevin syy olla ylpeä kotipaikkamme edistyksellisyydestä.
Miten tietoisia ovat kaupunkimme vallinnat, kun suunnitellaan uutta? Kun yhdistimme Loimaita muutamia vuosia sitten, pidimme tärkeänä kaupunkisuunnittelussa entisen kauppalan ja Hirvikosken” yhteen kasvattamista”. Kaupunki ei suinkaan omista kaikkia niitä maita, jotka jäävät Hirvikosken ja kaupungin keskustan väliin, mutta toimintoja voidaan silti jatkossakin suunnitella tiiviin rakentamisen periaatteella. Mitä tiiviimpiä ovat taajamamme, sitä helpompi on myös liittää uudet rakennukset ympäristöystävälliseen ja vähäpäästöiseen kaukolämpöverkkoon. Odotan positiivisella mielillä Alastaron keskustataajaman kaukolämpöverkon laajenemista.
Auli Guevara, kaupunginvaltuutettu
|
| Lokakuu
|
SYKSYN SAAPUESSA . . .
Syksy tuo tullessaan taas kunnalliseen poliittiseen maailmaan budjetin laatimisen ja suunnitelmavuosien ennustuksen. Loimaan kaupungin talous on tällä hetkellä lähempänä suurta kriisiä kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Täytämme kriisikunnan kaikki tunnusmerkit ja se ei liene vähän. Jos taloudellinen ahdinkomme tästä vielä kasvaa, niin saamme valtion kumppaniksemme ja se ei tarkoita sitä, että valtio ”pelastaa” meidät pulasta vaan sitä, että valtio tekee ne tervehdyttämis-toimenpiteet, joita kunta ei itse pystynyt tekemään. Tästä todennäköisesti seuraa se, että mm. palvelujen laajuus ja ehkä laatukin kärsivät puhumattakaan siitä, että veroprosentti nousee ja myöskin palvelujen hinnat. Tämä ei ole houkutin kuntaan muuttaville päinvastoin.
Muistan kahdelta edelliseltä valtuustokaudelta, miten budjettipuheissa mentiin korkella ja kovaa. Ne, jotka vastustivat suuria investointeja (mm. Niittukulman silta ja paloasema) puheissaan leimattiin ”aina kaikkea edistystä vastustaviksi ja aina ikäviä/huonoja asioita puhuviksi”. Mutta miten on tänään? Jos edes jotakin olisi jäänyt näistä täysin vapaaehtoisista investoinneista tekemättä, olisimme edes hieman vähemmän velkainen kaupunki. Uskon, että monelta valtuutetulta on jäänyt unholaan kunnan talouden hyvän hoitamisen kriteerit; kunta kerää puskurirahaa hyvinä vuosina ja investoi ja työllistää lamavuosina. Näin ei Loimaalla ole eletty ja sen tähden voimme odottaa, että valtuutetuista iso osa opettelisi nyt läksynsä ja veisi Loimaata eteenpäin maltillisesti ja taloutta vaalien.
Ikäviä taloudellisia seuraamuksia joutuu maksamaan mm. työntekijät, jotka eivät millään tavalla ole voineet vaikuttaa ko. tilanteeseen. Työntekijöiden odotettaan ottavan talkoovapaata ja keskustellaan lomauttamisesta varsinkin, kun töitä on riittämiin. Tämä tuntuu kohtuuttomalta. Mitä sitten tekee poliittinen kenttä. En ole kuullut ehdotusta, että kokouspalkkiot jätettäisiin maksamatta tai muuta vastaavaa. Mikä on teidän panostuksenne lamatalkoissa?
Terveisiä vaan kaikille päättäjille; me kaupungin työntekijät olemme sitkeitä ja toivomme, että te siellä valtuustossa teette päätöksiä, jotka myös tulevaisuudessa kattavat tasokkaan ja laajan palvelun periaatteet ja pitäydytte muutaman vuoden nollainvestoinneissa. Eiköhän tämä tästä!
Outi Friberg
Vihertävä työntekijä ja pääluottamusmies
|
| Syyskuu
|
AKTIIVISET KOOLLA LOIMAALLA
Vihreän liiton Varsinais-Suomen piirin yhdistysaktiivit kokoontuivat
Loimaalla 22.8. Kokoontumispaikkana oli Teppo Heikkilän luomutila,
jossa Turkulaisetkin vihreät pääsivät ihaileman oikeita hyvissä oloissa
kasvaneita, onnellisia lehmiä. Tilaisuudessa ei ollut erityisesti
tarkoitus keskustella luomulihan tuottamisesta Suomessa tai luomusta
ylipäätään, mutta käväisi keskustelu silläkin alueella.
Varsinaisesti olimme koolla kerätäksemme uusia ideoita ja ajatuksia
yhdistystoiminnassa jaksamiseksi. Monestihan joka yhdistyksessä on
muutama aktiivinen henkilö, jotka hoitavat asioita pää puolihämärässä
ja selkä taakasta taipuneena. Minkäänlaista taikalamppua ei yksikään
yhdistys ollut keksinyt aktiivisten ihmisten löytämiseksi.
Tapaamisen parhainta antia olikin samanhenkisten ihmisten kohtaaminen.
Jokainen puheenjohtaja ja jokainen sihteeri kamppailee samanlaisten
asioiden ja ongelmien kanssa, mutta jostain löytyy aina syy sille,
miksi jaksaa järjestää tapahtumia tai keittää pari sataa kuppia kahvia
toriväelle tai seisoa vesisateessa jakamassa esitteitä. Kun näistä
asioista puhutaan yhdessä ja jaetaan kokemuksia, jaksaa taas paahtaa
pari kuukautta eteenpäin.
Minua tämä kokoontuminen voimaannutti henkilökohtaisessakin elämässä.
Istuimme virallisemman ohjelman jälkeen savusaunan lauteilla kolmen
muun naisen kanssa. Tietysti puhe siirtyi jossain vaiheessa lapsiin.
Puhuin itse pienestä pitkätukkaisesta pojastani ja kävi ilmi, että
kaikilla muillakin naisilla oli pitkätukkainen poika.
Tunnistaako vihreän naisen siis siitä, että hänellä on pitkätukkainen
poika? Ei varmastikaan. Toivon että vihreän naisen tunnistaa siitä,
että hänen lapsensa saavat kasvaa juuri sellaisina kuin haluavat;
pitkätukkaisina, kaljuina, prinsessoina, housuissa, mekoissa tai vaikka
kaavuissa; ettei hänen lastensa ominaisuuksia tai ihailun kohteita
tuomittaisi tai pilkattaisi perheessä; ja hänen lapsensa saisi iloita
omasta itsestään.
Edellä mainittujen asioiden pitäisi päteä myös yhteiskunnassa ja siinä
on yksi syy, jonka vuoksi minä jaksan toimia vihreän ajatuksen
puolesta.
Susanna Huolman, pj
|
| Elokuu
|
MORJESTA PÖYTÄÄN!
Kaunis kesä vetelee viimeisiään. Kaupungin päätöksentekokoneisto herää hiljaiselostaan. Lautakunnat kutsutaan kokoon ja luottamushenkilöt kokoontuvat kiivain mielin ja sykkivin sydämin tekemään päätöksiä joiden vaikutukset kantavat kauas tulevaisuuteen. Miten minun, vihreän luottamushenkilön pitäisi viestiä, jotta saisin sanomani kuuluville. Olisiko parasta ravistaa sovinnaisuuden viitta harteiltaan ja sisääntulolla vakuuttaa kaikki ehdottomasta pätevyydestäni.
Alkusyksyn leppeä ilta. Kokous kauniilla paikalla Pohjan tilalla. Luottamushenkilöt kesän jäljiltä ottavaisella ja herkällä mielellä. Astun kokoushuoneeseen viime hetkellä ennen kuin puheenjohtaja kopauttaa nuijallaan kokouksen alkaneeksi.
- Morjesta pöytään äijät! Kuis kusee?
Katselen avoimesti ja kysellen pöydän ääressä istuvia. Osuiko avaukseni oikeaan? Olenko nyt vahvoilla kysymysteni ja muutosehdotusteni kanssa? Näen vaivaantuneita kasvoja ja kuulen jokusen hämmentyneen naurahduksen. Luikin paikalleni esityslista hikisessä kainalossani ja viivaan ylitse jokusen paperiin rustaamani huomautuksen. Mittelen katseellani muutaman henkilön kanssa. Olen vältellyt kaikkia luottamushenkilöitä koko kesän, jotta he eivät imisi minulta ideoita itselleen. Saatikka tartuttaisi minuun omia ajatuksiaan.
Tärkeän asian käsittelyhetki koittaa. Alustuksen jälkeen puheenjohtaja avaa keskustelun. Roikun puoliksi pöydän päällä ja heilutan innokkaasti kättäni saadakseni varmasti ensimmäisen puheenvuoron, ettei kukaan muu ehtisi sanoa juuri sitä viisautta, jonka minä olin sattunut tästä asiasta keksimään. Vilkuilen ympärilleni nähdäkseni pyytääkö kukaan muu puheenvuoroa. Puheenjohtaja tekee samoin, mutta joutuu nöyrtymään. Muiden kädet pysyvät pöydällä. Pääsen esittämään asiani, kovaäänisesti ja agressiivisesti hyökäten päätösehdotuksen tekijää vastaan.
Ehdotukseni jälkeen nojailen ylimielisesti tuolin selkänojaan ja odotan kannattavia puheenvuoroja varmana ylivertaisuudestani. Moni käsi nousee pystyyn. Poistunko kokouksesta voittajana, oman asiani edistäjänä? Sen asian jätän heidän eteensä.
Saas nähdä miten ämmän käy syksyn kokouksissa.
Susanna Huolman, vapaa-aikalautakunnan jäsen, varavaltuutettu
|
| Heinäkuu
|
Kesäloma Loimaalla.
Kaunis kesäpäivän aamu houkuttelee ulos, on lähes tuuleton sää. Aurinko paistaa jo nyt pilvettömältä vaaleansiniseltä taivaalta. On hiukan levoton olo - miten kaunista päivää tulisi viettää, jotta se ei menisi hukkaan. Pitäisikö vain löhöillä ja olla auringon sylissä vai olisiko sittenkin parasta keksiä jotain muuta? Kenties autoon ja kauemmas, kohti toimintaa? Jokin huvipuisto ehkä ja koko perheellä olisi varmasti mukavaa? Mutta kuuma auto ei houkuta ja pitkä matka tuntuu jo ajatuksenakin... no joo. Pähkäilemme, vaihtoehtoja sinkoaa kaikilta vuoronperään, mutta jotenkin olemme haluttomia tarttumaan yhteenkään. Liekö jo syynä se, että aamu on jo kohta päivä ja lämpö nousee. Joku meistä heittää ajatuksen - entä jos mentäisiin vaan pyöräilemään, vaikka jätskille jonnekkin?
Puolentuntia, ja olemme jo matkalla kohti Loimaan Hirvikosken keskustaa. Pyörä kulkee vaivatta, pieni tuulenvire avittaa takaa ja samalla viilentää meitä hellepäivän liikkujia. On leppoisa fiilis ja jutustellen matkamme taittuu. Pysähdymme jätskille taajaman kioskiin. Vanha kunnon Eskimo maistuu meille jokaiselle.
Matka jatkuu kuin itsestään, kohti vanhan Kunnatalon mäkeä ja siitä eteenpäin Kanta -Loimaan kirkkoa kohden. Kirkolle saapuessamme huomaamme kotiseutumuseon oven olevan raoillaan. Mikä oiva tilaisuus käydä tutustumassa oman kotiseudun museonähtävyyteen. Vanhan kivilohkareista rakennetun rakennuksen hämärä viileys ottaa meidät mukavasti vastaan. Kiertelemme ja tutustumme eteemme avautuvaan menneeseen maailmaan. Matkaamme menneessä vuosikymmenien taakse, aika pysähtyy hetkeksi.
On aika jatkaa matkaa. Suuntaamme pyörämme kohti Oripään tietä, josta poikkeamme vasemmalle
kohti Sarka museota. Olemme kuumasta ja helteestä huolimatta päättäneet tänään bongata lähiseudun museoita. Poljemme vanhan, suuren, jo ränsisityneen, rakennuksen ohi – liekö siinä ollut kauppa joskus? Ja varmasti myös paljon muuta toimintaa. Mielestämme se on aina ollut erittäin mielenkiintoinen ja kauniskin rakennus, mutta nyt jo niin huonokuntoinen. Huulilla maistuvat kirpeät hikihelmet ja vesipullot tyhjenevät vauhdilla. Saavumme vihdoin Sarka museon pihaan huokaisten... auringon säteet polttevat hartioilla. Astumme uuteen museoon. Tutustumme esillä olevaan valokuvanäyttelyyn sekä käymme myös museon puolella – kierrämme ja katsomme siellä mennyttä – nykytekniikan avittamana.
Matkamme jatkuu Karhulaan päin ja sieltä Loimaan keskustaan. Ajelemme läpi hiljentyneen keskustan – kotia kohti Vesikoskelle. Kartanonmäen kohdalla muistamme oman kylän museon, Veskikosken Myllyn – joka jää niin usein huomiotta. Mylly on onneksemme vielä auki, onhan viikonloppu. Astumme hämärään myllyyn, siellä voi vieläkin tuntea viljan tuoksun. Kierrämme ja kuljemme- alakerrassa, lankkulattian alla solisee Loimijoki, voi melkein kuulla myllyn kivien jauhavan ....
Aina ei tarvitse lähteä ”merta edemmäksi kalaan” - välillä sitä vain sokaistuu oman seudun tarjontaan. Museoiden lisäksi meillä on vain pyörämatkan päässä ihanat kesäteatterit, elokuvateatteri, Patsaspuisto, Art Tyynelä taidenäyttelyineen, konserttitarjontaa sekä paljon muuta; kun asiaa rupeaa oikein ajattelemaan.
Vietimme yhdessä onnistuneen ja mukavan päivän, josta riittää vielä muistelemista pitkäksi aikaa...
Oikein lämmintä ja aurinkoista heinäkuuta kaikille sekä rentouttavaa kesälomaa lomalaisille!
Kirsi ja Esa Lindholm
|
| Kesäkuu
|
”Sinun kaveri on minun kaveri”
Haeskellessani Googlesta tietoa törmäsin usein Facebookiin. Pitihän sinne sitten kirjautua sisään. Aika myöhäisherännäinen taisin olla.
Aluksi olin arka kirjoittamaan mitään itsestäni, samoin tuntui oudolta lukea jonkun puolitutun tekemisistä. Mutta pikkuhiljaa tuli tottumusta.
Jokin aika sitten televisiosta tuli keskustelua Internetin yhteisöistä, niiden hyödyistä ja haitoista. Mukana keskustelussa oli ohjelmien kehittelijöitä ja eri kantaa edustavia tutkijoita. Kuten useimmissa asioissa, ”totuus” on varmaan jossain keskivaiheilla. Jos elää vain virtuaalimaailmassa, kuva itsestä ja reaalimaailmasta saattaa vääristyä.
Olen samaa mieltä tutkija Jaana Venkulan kanssa siitä, että ihmisen täytyy lapsesta saakka kehittää kädentaitojaan. Aivot, ajattelu, ja motoriikka kehittyvät rinta rinnan. Ihmisen paikka ei ole istua päivät pitkät tietokoneen ääressä.
Nettiyhteisö voi kuitenkin tarjota mahdollisuuden tutustua ihmisiin. Mielestäni se, mikä sitä edistää, ei voi olla pelkästään pahasta; rauhallisen rinnakkaiselon lisääntyminen edellyttää erilaisiin ihmisiin tutustumista.
Facebook-viestittely tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja ihmissuhteisiin. Jopa uusia kontakteja voi löytyä harrastus- ja muiden ryhmien kautta. Koin sen itse perustettuani Siirtokarjalaiset-ryhmän.
Kaipaan Facebookiin kuitenkin enemmän keskustelua. Liekö vaimeahkon keskustelujen määrän syynä se, että täytyy kirjoittaa omalla nimellään? Pelätään myös osallistua kavereiden välisiin keskusteluihin. ”Minun kaveri” voisi kuitenkin olla myös ”sinun kaveri” ja päinvastoin.
Facebookille on kuulemma olemassa kilpailija, jossa ei keskustella siitä, mitä ”tekee”, vaan esimerkiksi tieteellisestä linkistä. Mutta mikä estää Facebookissakaan keskustelemasta syvällisesti?
Asiattomuuksilta ei voi välttyä nettisivustoilla. Jotkut luulevat sananvapauden olevan sitä, että saa sanoa tai ainakin kirjoittaa mitä tahansa. Facebookissa on ikäraja eikä loukkaavia sivustoja periaatteessa sallita. Mutta miten on valvonnan laita? Onhan tutkintapyyntöjäkin tehty, mutta silti loukkaavia ryhmiä ei poisteta.
On keskusteltu myös siitä, paljastavatko ihmiset liian paljon itsestään netissä. Itsekritiikki on paikallaan netissäkin ja varmaan myös enemmän siellä, koska kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta ei ole. Oman tarpeen mukaan voi myös asettaa omalle profiililleen yksityisyysasetuksia.
Voi myös itse määrätä, kehen haluaa olla yhteydessä, haluaako ”kavereikseen” kaikki entiset koulukaverit vai korvaako laatu määrän. Omasta profiilistaan voi tehdä ihan oman näköisensä.
Paljon roskaakin Facebookissa on, huonosti laadittuja testejä ja vanhoja vaalimainoksia. Internet on nykyään kuitenkin myös vaikutuskanava - halusimmepa sitä tai emme - mielipiteiden esilletuoja, joka on kaikille tasapuolinen, jokaisella on siihen mahdollisuus.
Käykääpä poikkeamassa Facebookin Loimaan seudun vihreiden ryhmässä ja tervetuloa jäseniksi! ”Näin kun yhdes ollaan, niin tullaan tuttaviks.”
Tuija Antelo
|
| Huhtikuu
|
Netistä ostaminen on helppoa vai onko?
Tarinani alkaa siitä, kun 15 vuotias poikani haluaa ostaa sähköbasson ulkomaisesta nettifirmasta.
Hinnat ovat kohtuulliset ja firma vaikuttaa luotettavalle, suojatut sivustot ja positiivisia kokemuksia muilta tilaajilta. Ja ei kun tilaamaan! Tilataan sitten samalla bassolle kantokotelo. Sopiva kotelo löytyykin tuossa tuokiossa. En haluaisi laittaa luottokorttini numeroa mihinkään joten tilaan kotiinkuljetuksen jolloin tuote maksetaan tavaran saapuessa ovelle. Kuulostaa helpolle. Nyt sitten vain odotellaan tavaran saapumista, netistä pitäisi pystyä seuraamaan missä tilaamani tuotteet kulkevat. Jostain syystä kuljetusliike pääsi yllättämään ja oven väliin oli jätetty lappu jossa näkyy puhelinnumero sekä tuotteen hinta. Tässähän onkin vain bassokitaran hinta. Sähköpostiini oli ilmestynyt viesti jossa kerrottiin että bassokotelo on mennyt väärään osoitteeseen. Taas odotellaan, poikani lähtee koulusta aiemmin, että olisi ajoissa tasarahan kanssa vastassa, kun basso saapuu. Kuljettaja on ärtynyt, koska meillä on raha vain bassosta. No, otan yhteyttä kuljetusliikkeeseen, että voivat toimittaa kotelon työpaikalleni. Tietysti aikaani kuluu, kun pitää soitella Tukholmaan ja Saksaan ja selvittää miten tämä nyt oikein menikään. Muutaman päivän kuluttua ”kotelo” saapuu ja kuittaan ja maksan paketin. Kuljettajan poistuttua huomaan kuitenkin, että paketti onkin väärä. Se sisältää jonkun italialaisen tilaamia vahvistimia, mikrofoneja jne… Sitten vaan soittaman kuljetusyhtiölle joka toteaa asian kuuluvan tavarantoimittajalle. Sitä ennen olen saanut lukuisia suullisia ohjeita tavaran palauttamisesta takaisin. Huomaan hermostuvani, kun kyykin yli 20 kiloisen paketin kyljessä ja yritän tavata matkapuhelimeeni noin puolen sentin korkuisia kirjaimia, jokin koodi pitäisi löytää… Tavaran toimittaja toteaa, että tarvitsen myös koodin takaisinlähettämistä varten. Koodi tulee kuulemma kuljetusliikkeestä, siellä taasen sanotaan toisinpäin ja uhkaillaan, että joudun maksamaan rahdin itse jos en palauta pakettia 10 päivän sisällä. Tässä vaiheessa verenpaineeni nousee selvästi ja yöunet jäävät väliin. Lisäksi kehittelen kauhuskenaariota varastetusta paketista joka ei edes ole omani. Vihdoin ja viimein saan ohjeet sähköpostitse paketin palauttamiseen, osittain englanninkieliset. Nyt vaan soitan kuljetusliikkeeseen ja taas tilaan paluukuljetuksen Saksaan. Mietin, miten tämä voi olla halvempaa kuin tavaran tilaaminen lähikaupasta? Ei tämä niin kauhea ekologistakaan luulisi olevan? Kuljetus saapuu ajallaan. Vielä kun saisi sen pe…leen bassokotelon! Saksalaisfirmasta tulee ilmoitus, että paketti tulee Itellaan (lue Suomenposti). Tämän luulisi olevan helppoa, postihan on vain kahden kilometrin päässä kotoani! Hiphei! Odottelen innoissani saapumisilmoitusta paketista. Postilaatikkoni pohjalle ilmestyy outo paperinpala, kooltaan noin 5 senttiä halkaisijaltaan. Tajuan viimein sen olevan nyt SE ilmoitus, jippii! Sukunimi on kylläkin kirjoitettu väärin, mutta osoite oikea. Puolen sentin kokoisilla kirjaimilla siinä lukee Itella.
Ystäväni kanssa lähdemme hakemaan pakettia postitoimistosta. Huomaan ystäväni ilmeen, kun virkailija koettaa raahata pakettia toimiston takaosasta. Paketti on yli kaksi metriä pitkä. Kysyn virkailijalta voisiko tähän saada kuljetuksen, kun paketti ei mahdu normaaliin henkilöautoon? Kyllähän se käy, teidän pitää itse soittaa tähän Itellan maksulliseen kuljetuspalveluun. Olen hämmentynyt. Seuraavana vapaapäivänäni soitan Itellan kuljetuspalveluun, pitäisi olla jokin koodinumero jota en ainakaan minä siitä viiden sentin lapusta löydä. Kuljetuspalvelusta todetaan, että pitäisi soittaa siis paikalliseen postiin ja kysyä sieltä sitä oikeaa koodia. Huomaan jälleen hermostuvani….. Tätäkö on palvelu? Mielessäni ajattelen kuinka räntäsateessa raahaan pakettia perässäni, ehkä joku ystävällinen loimaalainen nappaisi minut kyytiinsä paketteineen päivineen. Soitan taksiasemalle, valitettavasti kaikki farmarit ovat ajossa, voisinko soittaa vähänajan kuluttua uudelleen? Alkaa itkettää… Onneksi on ystäviä. Puolen tunnin kuluttua olen jälleen postitoimiston ovella tällä kertaa varustettuna farmarivolvolla. Tuskani alkaa vaihtua hysteeriseen nauruun. Nyt tavara on oikeassa paikassa. Tosin paketti sisälsi maksulapun vaikka olen jo kertaalleen maksanut em. kotelon. Nyt vain odottelen koska tulee maksuhuomautus maksamattomasta laskusta ja uhkaus päätyä kansainvälisen perintätoimiston asiakkaaksi. Eikö olekin helppoa tilata netistä?
Kiitos kaikille ystävilleni jotka olette tukeneet minua tämän prosessin aikana ja erityisesti Pirjoille Loimaalla ja Turussa.
Saila Rake-Mikkilä
|
| Maaliskuu
|
Terveisiä valtuuston alkutaipaleelta!
Uuden Loimaan valtuuston kokouksissa on käsitelty vuoden 2009 talousarvio sekä taloussuunnitelma vuosille 2010-2011, valittu kaupunginhallitus, vahvistettu Loimaan strategia, valittu uusi kaupunginjohtaja ja tehty useita muita kauaskantoisia päätöksiä. Uuden Loimaan työntekijöillä sekä luottamushenkilöillä on edessään muutosten opettelua. Kolmen kunnan työskentelytapojen yhteen sovittaminen on vaativa projekti, jonka tulokset parhaimmillaan tuottavat lisää hyvinvointia asukkaille.
Me vihreät toivomme päätöksentekoon ja tiedottamiseen lisää avoimuutta. Juuri nyt olisi kaupunkilaiselle tiedotettava monia asioita. Asukkaiden tulisi saada tietää vähintäänkin kaupungin uudesta organisaatiosta ja toimipisteistä. Seurakunta muisti meitä vihkosella, jossa esiteltiin työntekijöitä, toimipisteitä sekä luottamushenkilöitä. Missä viipyy kaupungin tiedotuslehtinen?
Me toivomme myös, että loimaalaiset ottavat osaa heitä koskevaan päätöksen tekoon. On hyvä, että kokousten esityslistat ovat netissä kaikkien nähtävillä. Tai siis niiden, jotka osaavat ne sieltä etsiä. Mistä sinä niitä etsisit? Etusivulta ei ohjetta ole eikä Esityslistat, Kokoukset tai muita vastaavaa otsikkoa löydy. Pitää olla erityisen valveutunut, kiinnostunut ja sinnikäskin, jotta löytää otsikon Pöytäkirjat ja sen jälkeen onkin jo aika lähellä esityslistaa. Miksi niin monimutkainen polku?
Mielestäni tiedottamisen haasteisiin tulee jatkossa suhtautua kunnianhimoisemmin. Jokaisella loimaalaisella on oikeus saada tietoja palveluista ja päätöksenteosta helposti. Nettivalmiudet ovat suurella osalla loimaalaista hyvät ja nykyiset www-sivut palvelevat monipuolisesti, jos aikaa ja kärsivällisyyttä etsiä tietoja. Mitä monimutkaisemman polun takana tiedot ovat, sitä harvemmalla asukkaalla on halukkuutta edes mielenkiinnosta kurkistaa, mistäs siellä kaupunginhallituksessa seuraavaksi päätetäänkään.
Miten sinä parantaisit kaupunkimme tiedotusta? Millaista tietoa sinä kaipaat asuinkunnastasi? Tiedätkö muuten missä ympäristöpalvelukeskuksen toimitilat sijaitsevat?
Vastauksia odottelen ositteeseen auli.guevara(at)loimaa.fi
Valoisaa kevättä!
t. valtuutettusi Auli Guevara
|
| Helmikuu
|
Vuosi on vaihtunut jo aikaa sitten ja Loimaan Seudun Vihreät ovat järjestäytyneet tätä upeaa vuotta 2009 silmällä pitäen.
Monesti järjestäytymiskokouksessa käy niin, että enemmänkin sekoitetaan asioita kuin järjestetään niitä. Näin käy esimerkiksi silloin, kun vaihtuvat samanaikaisesti sekä puheenjohtaja että sihteeri. Loimaan Seudun Vihreissä ei kuitenkaan näin käynyt. Puheenjohtajana jatkan edelleen minä, allekirjoittanut, Susanna Huolman. Sihteerikseni sain uutta verta, joka ei sitten pohjimmiltaan aivan tuoretta olekaan. Hallitus sai kuitenkin lisäpotkua aivan tuoreesta vihreästä, joka sai vanhat jo jäkälöityneet vihreät väistämään.
Ikäväkseni joudun kertomaan, että yhdistyksen hallitus menetti paljon kokemusta, kun valtuustossakin kaksi kautta vaikuttanut Outi Friberg luopui hallituspaikastaan. Samoin paljon tietämystä vei mennessään Ismo Friberg, joka myös antoi paikkansa uusille ihmisille. Molemmat vaikuttavat taustatukena, joten emme me heistä irti päästä.
Outin ja Ismon tilalle hallitukseen nousivat Saila Rake-Mikkilä , Tuija Antelo ja Tero Heikkilä. Saila on aikaisempina vuosina ollut yhdistyksessä aktiivisena jäsenenä ja toiminut myös sihteerinä. Näin ollen otin ilolla vastaan tiedon siitä, että Saila astuu sihteerin suuriin saappaisiin, jotka Sampsa Heinonen hänelle ovenpieleen jätti. Sampsa jatkaa edelleen hallituksen jäsenenä, joten uudella sihteerillä riittää varmasti neuvojia. Toivottavasti osaamme antaa Sailalle työrauhan.
Aivan uutena ihmisenä hallitukseen nousi Tuija Antelo, joka asustelee entisen Alastaron puolella. Tuija tuo hallitukseen mukanaan uutta näkemystä ja toivottavasti auttaa meitä kehittämään toimintatapojamme. On myös ilo saada hallitukseen ihminen Alastarolta. Joukkomme on monesti kovin Loimaalaispainotteinen. Toinen kova luu hallituksessa on Tero Heikkilä. Tero tunnetaan aktiivisena ihmisenä, joka yrittää revetä moneen saumaan. Toivottavasti saamme Teron kokonaisena kappaleena hallituksen kokouksiin.
Minä siis toimin nyt kolmatta vuotta hallituksen puheenjohtajana (lue:juoksupoikana). Mikäli minä olen estynyt hoitamaan tehtävääni ja haluat saada yhteyden juoksupoikaan, voit aina ottaa yhteyttä Teppo Heikkilään. Teppo jatkaa varapuheenjohtajan pestiään ja on varmasti aina auliina auttamassa, mikäli lehmä ei satu juuri sillä hetkellä poikimaan.
Hallituksessa jatkaa myös Auli Guevara, vihreiden uusi, upea kunnanvaltuutettu. Auli pitää meidät ajan hermolla ja me pidämme Aulin oikeilla raiteilla (vaikka tuskin Auli sieltä muutenkaan putoaisi minnekään).
Mikä sitten tekee juuri vuodesta 2009 niin upean. Tietysti se, että me kaikki oikein puhkumme intoa uusien haasteiden edessä. 15 vuotta on nyt takana ja edessä puhdas pöytä. Tästä on taas hyvä jatkaa.
Helmikuun Vihreä kirjoittaja,
Susanna Huolman
|
|
|
