Olen 41-vuotias alastarolainen. Tällä hetkellä olen vuorotteluvapaalla yläasteen äidinkielen opettajan toimesta. Alastarolla olen toiminut mm. äidinkielen ja liikunnan opettajana vuodesta 1997. Kotoisin olen Nurmosta. Sieltä muutin Turkuun opiskelemaan. Turussa asuin kymmenen vuotta, minkä jälkeen muutin pariksi vuodeksi Punkalaitumelle lukion ja yläasteen äidinkielen ja filosofian opettajaksi. Koulutusta minulla on noiden lisäksi psykologiasta ja elämänkatsomustiedosta.
Pesäpallokentällä ja kentän vieressä kasvaneena pesäpallo on ollut rakas harrastus. Valitettavasti se on nyt jäänyt ryhmän puuttumisen vuoksi. Hankin aikoinani myös pesäpallovalmentajan koulutusta ja toimin useita vuosia lasten ja nuorten ohjaajana.
Tällä hetkellä tärkein harrastukseni ovat puutyöt - muutkin kuin risusavotta, jota tulee aina välillä tehtyä. Kuntoliikunta on vaihtunut enemmän hyötyliikunnaksi. "Perheeseeni" kuuluu edelleen vilkas vahti, Siru-koira, jonka kanssa pyrin tekemään päivittäin pari metsälenkkiä. Kuntoliikuntaakin mielelläni harrastan, esimerkiksi sauvakävelyä ja rullaluistelua.
Arvostan kädentaitoja. Tietokoneet ovat hyödyllinen renki, mutta monesti tuntuvat kadonneen itse tekeminen ja sen arvostaminen.
Olen tehnyt myös kirjoitustyötä, pari julkaisua juttuperinnettä ja kylähistoriaa. Lehden avustajana kirjoitin sarjaa paikannimien historiasta. Lisäksi olen tehnyt erilaisia pienimuotoisempia tilaustöitä. Vuorotteluvapaalla olen yrittänyt elvyttää kirjoitusharrastusta ja järjestellä koneelle kertynyttä materiaalia.
Asun isohkoa omakotitaloa maaseudun rauhassa. Luonto on minulle erittäin tärkeä. Ihmisiä en välttämättä joka päivä tapaa, mutta tulee seurusteltua metsän eläinten ja puiden kanssa eli tällainen puunhalaaja olen. Omakotitalossa ja isossa tontissa riittää paljon puuhaa.
Eläinten hyvinvointi on minulle tärkeää. Valitettavasti laeista huolimatta paljon on puutteita. Lihansyönnin lopetin osittain eettisistä syistä muutama vuosi sitten. Viljelen paria omaa kasvimaata, luomuna tietenkin.
Puutun aika kärkkäästi asioihin, joissa koen vääryyttä. Inhoan turhaa byrokratiaa ja ihmisten hyppyyttämistä luukulta toiselle. Usein ihmisen täytyy sairaanakin jaksaa taistella tutkimuksen, hoidon ja inhimillisen kohtelun puolesta. Omakohtaisesti sen koin viime keväänä, kun sairastelin pitkään. Minulla todettiin lopulta vuosien hoitamaton keliakia. Vointiani nyt kohentelen elinikäisellä tiukalla ruokavaliolla. - Miten käy niiden ihmisten, jotka eivät kykene puolustamaan oikeuksiaan? Kaikki ihmiset eivät myöskään mahdu tilastollisiin keskiarvoihin, eivät potilaat eivätkä oppilaat. Jokainen on yksilö ja hänet tulisi sellaisena kohdata ja häntä tulisi kuunnella.
Täällä maaseudulla saa hyvää palvelua kaupoissa, apteekissa, pankeissa ym. Niissä on tutut myyjät ja virkailijat, joiden kanssa voi myös vaihtaa kuulumisia. Pienissä kouluissa opettaja tuntee oppilaat ja oppilaat ovat välittömiä. Pelkoni on se, että kun siirrytään isompiin kuntiin ja asioiden hoito keskittyy suurempiin yksiköihin, tulee entistä enemmän byrokratiaa. Yksilöllä ei ole enää merkitystä.
Mietin taas pitkään ehdokkuuttani. Edelleenkään en lokeroinneista piittaa. Koen kuitenkin, että vihreät vastaavat lähinnä arvomaailmaani. Inhimillisyys ja luontoarvot ovat minulle niitä tärkeimpiä asioita. Jokainen voi ainakin yrittää vaikuttaa. Jätteiden kierrätys eli hävittäminen muulla tavalla kuin metsään piilottamalla tai polttamalla, sähkön säästäminen, korjaaminen uuden ostamisen sijasta, turhien kemikaalien välttäminen ovat jokapäiväisiä valintoja, joilla voimme vaikuttaa. Valitettavasti yhä enemmän on siirrytty kertakäyttökulttuuriin; laite kestää pari vuotta eikä sitä edes voi korjata. Luomutuotteitakin saa vain isommilta paikkakunnilta ja marketeista.
Ihmettelen kuitenkin yksityisen ihmisen syyllistämistä. Mökin mummon täytyy maksaa kalliit jätevesisysteemit, kun samaan aikaan maataloudessa ja teollisuudessa suolletaan luontoon jätteitä ja myrkkyjä, vaikka saastumista pystyttäisiin nykytietämyksellä ja -osaamisella välttämään. Mummon mökille ei kulje julkinen liikenne eikä hänellä ole varaa eikä tarvetta hybridiautoon; vanha Rellu käy hyvin kauppareissujen tekemiseen. - Erilaiset järjestöt voisivat myös enemmän tehdä konkreettista luonnonsuojelu- ja valistustyötä.
Helposti sorrumme valitukseen "miksei kukaan tee mitään". Vihreän ideologian esilletuominen on yksi omakohtainen yritykseni asioiden parantamiseksi - ja hyvien asioiden pitämiseksi ennallaan. Pidän tärkeänä myös sitä, että Alastarollakin on yksi vihreä vaihtoehto.
Olen Auli Guevara, 48-vuotias kahden peruskoululaisen äiti.
Koulutukseltani olen Sairaanhoidonopettaja. Työpaikkani on Loimaan
ammatti- ja aikuisopiston Oppisopimustoimisto.
Vuodesta 1996 lähtien olen toiminut Vihreissä esimerkiksi Loimaan
Seudun Vihreiden hallituksessa, Vihreän liiton puoluehallituksessa ja
useissa työryhmissä. Varsinais-Suomen Vihreiden puheenjohtajana toimin
yli 7 vuotta (v. 2000 - 2007). Loimaalla olen ollut mm.
Kaupunginhallituksen jäsen v.2001 - 2004 ja Loimaiden yhdistyessä
Kuntajakoselvityksen seurantaryhmän jäsen v.2002 - 2004 sekä Loimaan
Kaukolämpö oy. hallituksen jäsen v. 2002 - 2006. Tällä hetkellä olen
jäsenenä mm. Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin hallituksessa.
Jos poliittiselta toiminnalta ehdin, niin saatan vaan olla, tehdä
käsitöitä, katsoa TV:tä tai lukea. Kotiöitä riittää aina ja lasten
harrastuksiin osallistun jonkin verran. Vesijumpassa käyn joskus ihan
säännöllisesti.
Kunnan tärkein tehtävä on mielestäni järjestää hyvin peruspalvelut
kaikille kunnan asukkaille. Toinen tärkeä kunnan tehtävä on kaavoittaa
alueitaan kestävästi, että ihmisten asuminen ja liikkuminen sujuu
mahdollisimman vähän ilmastoa kuormittaen.
Syntynyt 15.10.1972 Loimaalla. Siviilisääty naimaton.
Opinnot vuodesta 1991 Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, nykyinen Tampereen teknillinen yliopisto, automaatiotekniikan osastolla kesken. Pääaineena hydrauliikka ja koneautomaatio. Sivuaineina teollisuustalous ja ympäristötekniikka.
Itsenäisenä maatalousyrittäjänä vuodesta 1996 Loimaalla Piltolan kylässä Heikkilän tilalla. Tila on luomuviljelyssä. Tilalla viljellään vehnää, kauraa, nurmikasveja ja rypsiä n 190 ha alalla. Emolehmäkasvatus alkoi 2005. Kesällä 2008 poiki Heikkilässä 80 Hereford-emolehmää. Uusi kylmäpihatto emolehmille valmistui tänä kesänä.
Harrastukset: Trumpetin soitto mm. Loimaan soittokunnassa, laulu, teatteri, jääkiekko, kuntosali, kilpatanssi, moottoripyöräily, suunnistus, vanhat volkkarit.
Tärkeitä asioita: Kestävät stressittömät elämäntavat tuottajana ja kuluttajana, ympäristö, yrittäjyys, luomu, läheiset ihmiset, oikeudenmukaisuus, elämisen laatu.
Olen Sampsa Heinonen, 43-vuotias ja perheellinen. Kolmesta lapsesta kaksi vanhinta asuvat jo poissa kotoa opiskelupaikkakunnillaan. Toimin yksikön johtajana Suomen Ruokatieto - Finfood ry:ssä, jossa työni on keskeinen näköalapaikka edistää suomalaista ruokakulttuuria ja luomu- ja lähituotantoa.
Vihreät ovat minulle kuin toinen koti: Ennen muuttoa Loimaalle 1994 ehdin toimia kymmenen vuoden ajan Espoon kunnallispolitiikassa, lautakunnissa, kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Loimaalla olen ollut useaan otteeseen niin paikallisyhdistyksen kuin Varsinais-Suomen piirin hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana. Valtakunnan vihreiden eli Vihreän liiton hallituksen jäsen olin vuosina 1997 - 1999 ja valtuuskunnan jäsen ja varapuheenjohtaja 1999 - 2003. Liiton maaseutu- ja aluepoliittisten työryhmien jäsenenä olen ollut linjaamassa useita puolueen ohjelmia.
Vihreän toiminnan ohella harrastan intohimoisesti historiaa, näyttelen kesäteatterissa ja olen Loimaan seudun ympäristöyhdistyksen varapuheenjohtaja.
Politiikassa on parasta ihmisten kohtaaminen, pohdiskeleva keskustelu ja mahdollisuus olla tekemässä konkreettisia muutoksia. Kuluvan valtuustokauden kohokohta oli olla osa niiden vanhempien joukkoa, jotka taivuttivat Loimaan virkamies- ja luottamushenkilöjohdon aloittamaan homeongelmaisen Opintien koulun peruskorjauksen. Kaipaankin lisää kansalaisaktivismia silloin kun edustuksellisuuteen perustuva kunnallinen päätöksenteko tökkii!
Olen Jaana Hongisto (s. 1970), kotiäiti ja yrittäjä. Perheeseeni kuuluu pojat 13 ja 11 vuotta sekä koira ja gerbiilejä. Loimaalla olen asunut 38 vuotta, joten varpaat ovat tukevasti savessa. Koulutuksiltani olen mm artesaani ja datanomi.
Koiran kanssa lenkkeily on ollut hyötyliikuntamuotona elokuusta 2007 ja jääkiekkoa pelaan nyt 8. kautta Loimi-Kiekon Lady-Hockey –joukkueessa. Ihan uutena repertuaariin on nyt tullut tämä Vihreätoiminta.
Olen todellinen vasta-alkaja tällä politiikan saralla mutta erilaisia luottamustehtäviä olen vuosien varrella hoitanut koko joukon. Niistä mainittakoon koirakerhon sihteerin toimi sekä osuuskunnan toimitusjohtajan tehtävät.
Miksi olen Vihreä? Koen hyvin vahvasti, että Vihreät ovat tasapuolisesti kaikkien meidän asialla. Olemme sitten työttömiä tai ylityöllistettyjä, köyhiä tai rikkaita Vihreissä olemme kaikki samalla viivalla edistämässä tasapainoista tulevaisuutta. ”Asenne ratkaisee! Aina!”
Olen Susanna Huolman, 36-vuotias äiti, lastenohjaaja,
koulunkäyntiavustaja. Tällä hetkellä olen kotona 2006 ja 2007
vuosimallia olevien poikien kanssa. Isommat lapseni ovat syntyneet 1992
ja 1994 eli olemme vauhdikas vauva- ja teiniperhe.
Muutin aikoinaan Loimaalle lyhytaikaisesti, mutta silloinen Loimaan
kunta sai minut viihtymään. Myöhemmin Loimaalle muuttaneen ystäväni
kanssa olemme todenneet, että Loimaalla sielu lepää. Ei elo täällä ole
aina ollut pelkkää kuherruskuukautta, mutta pääsääntöisesti olen
viihtynyt hyvin. Nyt olen asunut Loimaalla 10 vuotta ja sinä aikana
ehtinyt vaikuttaa Hirvikosken koulun vanhempainyhdistyksessä sekä
ohjaajana urheiluseuroissa (Loimi-Kiekko, LoPS, LoKoKo).
Tällä hetkellä harrastan liikuntaa: jumppaa, lenkkeilyä ja
jääkiekkoa, jos vielä pysyn luistimilla parin vuoden tauon jälkeen sekä
puutarhatöitä. Olen myös mukana imetystukiryhmän toiminnassa. Lisäksi
hoidan luottamustehtäviäni: Loimaan Seudun Vihreät ry:n puheenjohtajana
sekä liikuntalautakunnassa, erityishuoltopiirin yhtymävaltuustossa ja
erityisliikunnan työryhmässä.
Lähdin ensimmäisen kerran mukaan kunnallispolitiikkaan Tammelassa
vuoden 1996 kunnallisvaaleissa. Minua pyydettiin keskustapuolueen
ehdokkaaksi, koska isäni oli keskustalainen. Kieltäydyin kohteliaasti
ja mutisin mennessäni, ?Jos vihreät pyytävät ehdokkaaksi, voin lähteä?.
Seuraavana päivänä kysyttiin ja lupauduin vihreiden ehdokkaaksi.
Vihreät oli minulle luonnollinen valinta. Olen aina ollut tiedostava
ympäristö-, eläinsuojelu- ja oikeudenmukaisuusasioissa. Toki nämä asiat
otetaan huomioon muidenkin puolueiden ohjelmissa, mutta vihreät ovat
painottaneet niitä ja vieneet tärkeiksi katsomiaan asioita ponnekkaasti
eteenpäin. Yksi tärkeimmistä asioista, joka sai minut lämpenemään
vihreille, on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Vihreiden toiminnassa
ihmiset koetaan tärkeiksi. Ihmiset nähdään ja heitä kuunnellaan
riippumatta siitä, mikä on heidän yhteiskunnallinen statuksensa.
Olen 27-vuotias, 3 lapsen isä Loimaalta.
Kansalaisuudeltani hollantilainen, mutta olen asunut Suomessa jo 7 vuotta. Siitä 5-vuotta Loimaalla ja 2 Tampereella. Työssä olen järjestelmäasiantuntijana Turussa Miratel Oy:ssä, joka on Suomen johtava terveydenhuollon laitosten viestintä- ja hälytysjärjestelmien toimittaja.
Elän perhekeskeistä arkea. Harrastan juoksua, maastopyöräilyä, lukemista ja saunomista.
Vihreä ajattelutapa sopii minulle. Mielestäni arjen valinnoilla voi jokainen vaikuttaa, siitä on hyvä aloittaa.
Tosin ilmaston lämpenemisen myötä on puututtava suurempiinkiin asioihin odottelematta.
Olen 30 vuotias, yksineläjä. Asun Loimaalla, Lamminkadun varrella.
Työskentelen maatalouslomittajana Loimaan alueella, Pöytyän kunnan
alaisuudessa. Vapaa-aikana harrastan moottoriajoneuvoja, amerikkalaisia
autoja ja moottoripyöriä.
Olen 57 vuotias, Loimaan Meijerinkadulla yksin (kissan kanssa) asuva
tällä hetkellä työkyvytön hammashoitaja. Olen ollut Loimaan Seudun
Vihreiden jäsen vuodesta 1993.
Olen 37- vuotias kotiäiti Kojonperältä. Perheeseen kuuluu IT-alla
toimivan aviomiehen lisäksi kuusi lasta, joista vanhimmalla on vielä
yksi vuosi peruskoulua jäljellä ja nuorin on neljävuotias,joten vipinää
ja vilskettä riittää. Kotoisin olen Turusta, Loimaalle muutimme 10
vuotta sitten, kun löysimme asunnoksemme vanhan kansakoulun.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelin homeopatiaa kolme vuotta
Tukholmassa, mutta opinnot jäivät kesken lasten syntymän vuoksi. Olen
halunnut hoitaa lapset kotona, joten opiskelut ovat saaneet odottaa. Nyt
haluaisin lähteä opiskelemaan kieliä yliopstoon.
Harrastukseni ovat moninaisia: lenkkeily (olen juossut kaksi
täysmaratonia), yhdistystoiminta (Kojonkulman vanhempaintoimikunnan pj,
MLL, partio), ranskan kieli ja ratsastus, johon tosin viime aikoina en
ole paljonkaan ehtinyt. Olen myös ympäristölautakunnan jäsen ja
nuorisolautakunnan varajäsen, kunnallispolitiikka on mielestäni tärkeä
kotikunnan asioihin vaikuttamisen kanava.
Olen ollut pienestä asti ajatuksiltani vihreä, iän myötä vihreä elämä on
tullut aina vain tärkeämmäksi. Haluaisin jättää lapsillemme puhtaan ja
turvallisen maailman elää. Mielestäni jokaisella teolla ja jopa
ajatuksella on vaikutuksena.
Olen Kirsi Lindholm, 43 - vuotias ja naimisissa. Perheeseeni kuuluu mieheni Esa ja tyttäremme Jemina (17 v.) ja Jenna (15 v.) sekä maatiaiskissaneiti Kissi. Asumme Loimaalla, Vesikosken vanhassa kaupunginosassa, Hannankaupungissa omakotitalossa. Olen ammatiltani floristi ja perushoitaja. Työskentelen tällähetkellä kuitenkin sisustusalalla ja opiskelen ko.alaa iltaisin Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa, ja jos opiskelut sujuvat suunnitelmien mukaan, valmistun keväällä 2009.
Harrastukseni ovat perhekeskeisiä, kuuntelemme musiikkia, käymme musiikkitapahtumissa ja konserteissa yhdessä, nautimme teatterista ja elokuvista sekä "koluamme" kaikki lähiseudun kesäteatterit kesäsin. Lisäksi kuvataiteet ja paikallishistoria kiinnostavat meitä kovasti. Mieheni Esan kanssa moottoripyöräilemme yhdessä kesäsin, Esa ajaa ja minä katselen maisemia takana istuen. Golf on tätänykyä jäänyt vähemmälle. Talvisin laskettelemme koko perheen voimin. Lisäksi teen mielelläni ruokaa ja leivon. Sunnuntailounaat ovat meillä jo käsite, silloin varmimmin koko perhe on koolla ja meillä syödään pitkään ja jutellaan. Oman osan vapaa-ajasta vie myös puutarhatyöt.
Loimaan Seudun Vihreissä olen ollut mukana edellisistä kunnallisvaaleista lähtien, vajaat 5 vuotta. Seuraavanlaisia luottamustehtäviä olen saanut hoitaa vuosien varrella: Vesikosken koulun vanhempienneuvoston puheenjohtajuus, Loimaan Seudun Vihreiden varapuheenjohtajuus, Loimaan Musiikkiopiston johtokunnan jäsenyys (päättyy) ja Hannankaupungin Omakotitaloyhdityksen hallituksen jäsenyys(jatkuu). Tällä kerrallakin mukaan lähdin kunnallisvaaleihin halulla vaikuttaa yhteisiin asioihin, tehdäksemme kotikaupungistamme vielä paremman ja paremmin palvelevan meille asukkaille.
Näin ensi kertaa päivänvalon Jyväskylän keskussairaalassa 18. lokakuuta - se oli maanantai - liki 32 vuotta sitten. Ekaluokalle menin kuitenkin Loimaan keskuskouluun, koska isäni oli saanut uuden työpaikan täältä niihin aikoihin. Peruskoulun ja lukion kävin Loimaalla ja kun sitten lähdin maailmalle opiskelemaan, vannoin monen muun tavoin: ”Takaisin en tule kuin kyläilemään!” Niinpä niin; neljä vuotta myöhemmin oli minun maitojunani matkalla. Kyllä täällä vaan on hyvä ja turvallinen olla.
Loimaan suurimman maamerkin katveessa on suuuurella tontilla pikkuruinen omakotitalo, jossa nyt kolmatta vuotta asustelen kahden pienen poikani ja heidän isänsä kanssa. Olen vielä äippälomalla nuorimmaisesta. Vanhemman pojan (2v) kiikutan neljästi viikossa opettelemaan sosiaalisia taitoja muiden lasten seuraan. Kun Iippu telmii hoitotädin kaitsevan katseen alla, on minun ”vastapainoni” aika ja kiiruhdamme Oskun kanssa harrastamaan kädentaitoja ja putiikinpitoa Turuntielle, missä kohtaamme samalla myös iso- ja isoisovanhemmat omalta puoleltani, ystäviä unohtamatta.
Koulutukseltani olen medianomi elikkäs mainosmaakari. Olen ollut töissä mainos- ja multimediatoimistoissa Porissa ja Tampereella. Minulla on myös lastenkultturiaktivaattorin ja myynnin ammattitutkinnot. Myynti- ja palvelualan töitä olen kotiseudulla tehnyt mm. mansikanmyyjänä, jäätelökioskin tätinä, tarjoilijana sekä baarimikkona. Lasten kanssa olen toiminut päiväkodissa, kouluilla ja teatterilavalla.
Harrastuksiini on aina kuulunut musiikki jossain muodossa. Aikanaan soitin viulua ja harmonikkaa oikein opistossa, nykyään vain lähinnä suutani milloin missäkin. Pitkäaikainen teatteriharrastukseni on nyt talviunilla perheen kasvun myötä. Toivon kuitenkin joskus tulevaisuudessa löytäväni sille taas enemmän aikaa. Liikuntaa harrastan ainoastaan hyötymuodossa. Ei musta oo lähtemään erikseen lenkille, vaan pyrin saamaan hien pintaan ihan arkiaskareiden myötä.
Lastenhoidossa ja kasvatuksessa koitan noudattaa vihreää linjaa omien resurssejeni mukaan. Mitään opuksia en ole asioista lukenut. Ihan näppituntumalla ja maalaisjärjellä mennään. Meillä kierrätetään, lajitellaan ja kestoillaan. Pesuaineet on riittoisia ja yksi hukkaenergia hyödynnetään toisessa kohtaa. Mökki lämpiää puilla ja samoilla klapeilla voi tarvittaessa kypsentää myös ruoan. Ruokakomposti on seuraavana opettelulistalla. Arkipäivän pienillä valinnoilla on suuri vaikutus!
Politiikka -sana sai karvani pystyyn mennen tullen, kunnes tajusin, että sehän on ollut mulle ihan tuttu juttu tai oikeastaan melkeinpä intohimo jo pitkään. (Mikä siinä on, että sanojen sisällöt ei aina olekaan ihan hallinnassa?) Koulu- ja opiskeluaikoina, jos en ollut oppilaskunnan puheenjohtajana niin jossain asemassa kuitenkin hallituksessa. Loimaan teatteriyhdistys ry:n hallituksessa olen ollut myöskin jäsenenä usempana vuonna. Kunnallispolitiikkaan en ole ennen sotkeutunut, vaikka olenkin aina halunnut toimia yhteisen hyvän eduksi. Ehdokkaaksi lähdin tarjotakseni vaihtoehdon.
Olen Saila Rake-Mikkilä, 45 - vuotias 15 ja 19 vuotiaiden poikien äiti. Peruskoulutukseltani olen puutarhuri. Lisäksi olen opiskellut Kaironinstituutissa josta valmistuin moderniksi vyöhyketerapeutiksi. Olen suorittanut myös liiketalouden perustutkinnon Loimaan Ammatti-instituutissa ja valmistuin merkonomiksi 2005. Toimin nykyisin toimistosihteerinä Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira) Loimaan toimipisteessä, Luomu – ja kasvisten laadunvalvonta jaoksessa. Osaksi toimin myös tarkastajana kasvisten kauppanormien valvontatehtävissä.
Sydämeltäni olen perusvihreä ja yritän omassa elämässäni toimia myös oman aatteeni mukaisesti. Loimaan seudun Vihreissä olen ollut mukana vaihtelevasti, ensin rivijäsenenä vuodesta 1994. Joitain vuosia olin myös Loimaan seudun vihreiden sihteeri. 1998 olin seurakuntavaaliehdokkaana.
Suuri osa vapaa-ajastani kuluu viisivuotiaan Labrador koirani kanssa lenkkeilyyn, kesäisin hoidan kasvimaata. Lapseni ovat minulle kuitenkin ykkösasia.
Isompi piha ja puutarha ovat haaveena sekä yritystoiminnan uudelleenkäynnistäminen.
Televisiosta seuraan ajankohtaisohjelmia. Pitkät elokuvat ovat suursuosikkejani joita käyn katsomassa sekä elokuvissa että vuokraamalla kotiin. Myös teatteri on lähellä sydäntäni jota seuraan sekä poikani harrastuksen kautta että myös itse käymällä teatterissa aina kun siihen on mahdollisuus.
Minulle tärkeitä asioita ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys ja yksilötasolla henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Suomen jakautuminen köyhiin ja rikkaisiin ei ole hyväksi kenellekään.
Tänään 59 vuotta melkoista mäkijuoksua takana ja vihreät arvot kunniassa. Kasvoin lapsuuteni näillä savisilla seuduilla, vaan synnyin karjalaisista vahemmista evakon jälkimainingeissa Keski-Suomessa.
Kun sitten valmistuin merkonomiksi Loimaan kauppaopistosta, lähdin heti tai oikeastaan jo ennen valmistumistani kokeilemaan hentoja siipiäni uunituoreen aviosiipan kanssa Hesaan. Suomen pääkaupunki oli silloin mitä viehättävin, mutta sukulaissyistä muutimme vain parin oleskeluvuoden kuluttua Jyväskylään. Jätin nousevan pankkiurani sekä poliisilaitoksen auvoiset työolot taakseni ja ryhdyin päätoimiseksi raskaaksi.
Odottelin uutukaisessa velkaomistusasunnossamme vauvanvaunujen kera esikoistani. Siitä ei tullut onnellista odotusta, vaan se päättyi kyyneliin ja vaunujen palautukseen.
Tuli myös kokeiltua Lappu-Liisan hommia, kun niitä sorvattiin Jyväskylään. Olin ensimmäisten joukossa, jotka Suomessa koulutettiin siihen hommaan. Loistourani katkaisi raskaus, jonka todella halusin onnistuvan loppuun asti, joten odotin päätoimisesti vauvaa.
Sittenpä syntyi poika, joka sai nimekseen Kaj Johannes. Melko säällisen äitiysloman(noin 2kk) jälkeen pestauduin Enso-Gutzeitin talotehtaan hankintaosastolle, jossa sain ensikosketukseni rakentamiseen ja talojen suunnitteluun. Enso rakensi noihin aikoihin elementtitaloja, joilla ei ollut kovin hyvä maine. Talon osat ja rakennusaineet olivat laadukkaita, mutta pystytys tökki. Siirryin aika pian johtajan sihteeriksi ilman omaa tahtoani.
Alku oli kivaa, kun rakensin pomolle arkistointijärjestelmän, valitsin kalusteet ja tekstiilit jne. Mutta melko pian se alkoi maistua rutiinilta. Onneksi tulin jälleen raskaaksi (noin 4 vuoden kuluttua edellisestä raskaudestani) ja jäin sairaslomalle aikaisessa vaiheessa verenpaineeni takia, enkä oikeastaan enää palannut oikeesti töihin, vaan sanouduin irti heti äitiysloman päätteeksi. Tytöstä tuli Mia Katariina ja minusta kotiäiti. Hoidin vain yhden paikallislehden toimitusta ja taloutta sekä Mian ja Kajn. Siinä sivussa myin vähän kodinkoneita kotoa käsin. Taloa rakenneltiin iltapuhteina asuttavaksi, valmiiksi se tuli vasta kun myytiin.
Ompeleminen on ollut pakollinen harrastus. Nuorena, kun rahaa ei ollut vaateiden ostamiseen, ompelin vanhoista vaatteista (toisten) itselleni yhtä ja toista. Pitihän sitä tietenkin ommella joillekin sukulaisillekin. Kotiin jäätyäni ompelin vähän vieraillekin, mutta sitten piti taas alkaa rakentamaan.
Saatiin tontti läheltä vanhaa taloa, ihanalta paikalta. Rakenneltiin sekin valmiiksi just ennen Loimaalle muuttoa. Loimaalle meidän ei pitänyt tulla vaan Huittisiin, mutta toisin oli kohtalo määrännyt ja osoitti Eikan poliisilaitokseksi Loimaan.
Vakaa aikomus oli mennä asumaan Virttaalle, mutta jälleen puuttui kohtalo peliin ja muutimme siis Loimaalle. Hoidin perhettä ja vähän avustelin veli-Anttia Loimaan Musiikissa. Jossain vaiheessa olin kaupungilla nuorisosihteerin viransijaisena.
Jotain vetoa oli tuonne ilmaisun suuntaan ja aloitin pienten ilmaisukerhon Luikeron, joka kasvoi sitten Loimaan Teatteriksi 1987. Sen jälkeen ei ollut ongelmaa ajankäytön suhteen. Olin päätoiminen ohjaaja-johtaja-ompelija-lavastaja-siivooja-suunnittelija jne, ilman palkkaa. Teatteri sai sitten, käytyämme olemassa Alastarollakin, EU-hankkeen Uudet Tuulet ja Uudet Tuulet 2, joiden aikana minä sain kaksi vuotta hankevetäjän palkkaa, josta kertyi työeläkettä.
Asuimme myös kuutisen vuotta Virttaalla Eikan syntymäkodissa. Sieltä käsin rakennettiin nykyinen Loimaan Teatteri Nahkalinnaan (nyk. Vesikoskitalo).
Uudet tilat - uudet kujeet. Viitisen vuotta teatteria uusissa tiloissa ja sitten aloin päätoimiseksi mummuksi, muttei sekään onnistunut. Esteitä oli tarkoitettu tielleni, vaan nyt olen mummu potenssiin 3. Siinä samalla minulle lankesi osa tyttäreni oikeana tai vasempana kätenä.Autan Pikku-Miinassa, myynkin, jos joku vain suostuu ostamaan.
Ennen kaikkea Pikku-Miina on perheemme kohtauspaikka, jossa myös tehdään terveellistä ruokaa ja syödään liiankin hyvin sekä keitetään kahvit ystäville. Siellä ompelen nykyään omat vaatteet ja korjailen pesueen paitoja. Siellä tuuditan Oskari-poikaa, kun mahaan sattuu tai muuten vain harmittaa. Siellä toivon opettavani yhtä sun toista myös Iivarille, joka nyt isoveljen ominaisuudessa käy osa-aikahoidossa opiskelemassa ryhmädynamiikkaa.
Suurin iloni kuitenkin on se, että oma pian 94-vuotias äitini hoitaa kuntoaan tulemalla joka päivä Pikku-Miinaan tarinoimaan ja kyselemään kuulumisia. Oma mielenterveyskään ei kestäisi omassa pikku kaksiossa kyyhöttämistä, olisin varmaan kaljakapakan ruttuinen ruusu tuota pikaa, ellen saa mennä Pikku-Miinaan.
Olen siis entinen jos jotakin ja nykyinen työtön työnhakija ja täysipäiväinen mummu.
P.S. Tässäpä työ- ja koulujutut pähkinänkuoressa; olen siis kauan sitten valmistunut keskikoulun käynyt merkonomi. Paljon eri kursseja (jopa yliopistossakin) ja eri aloilta on tullut suoritetuksi. Töissä olen ollut KOP:ssa Hesassa ja Jyväskylässä, Helsingin ja Jyväskylän poliisilaitoksissa, Jyväskylän ja Loimaan kaupungilla sekä Muuramen kunnalla, Ensossa eri tehtävissä ja pieniä pätkiä eri tehtävissä eri yksitysillä työnantajilla. Suurimman pätkän aikuisiästäni kuitenkin valloittaa ilmaisuohjaajan tehtävät, yli 20 vuotta teatteria ja ilmaisua yleensä, niin Loimaan Teatterissa kuin työväenopistoissa ja kansalaisopistoissa. Sivutoimisesti olen kaiken aikaa sekaantunut omiin rakentamishankkeisiin, lähinnä suunnittelu- ja aputyön merkeissä.
Lautakuntatyöskentelyssä olen ollut kulttuurilautakunnan jäsenenä ja koululautakunnan varana.
Jos harrastaisin jotain, se olisi maalaaminen öljyväreillä ja akvarelleillä. Sitä olen tehnyt silloin nuorena.
Olen Pirkko Tähtinen, 54-vuotias kahden jo aikuisen lapsen äiti. Koulutukseltani olen laskentamerkonomi. Työpaikkani on Vallox Oy:n talousosasto, ollut jo 33 vuotta. Lisäksi olen kouluttautunut joogaohjaajaksi Saarijärven Joogaopistossa.
Vapaa-aikani kuluu lagotto koiranpennun kanssa ulkoillen. Kaikenlainen liikunta on aina ollut minulle tärkeää, lajit ovat vaihdelleet elämäntilanteen mukaan. Loimaalaiseen avaraan, kotoiseen peltomaisemaan en kyllästy koskaan ja aina löytyy uutta kaunista ihmeteltävää.
Lapsuuden vietin Haitulassa, joen rannalla. Minulla ei ole yhtään siskoa, mutta on seitsemän veljeä. Sosiaalisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat jo lapsuuden ajoista minulle tärkeitä asioita.
Politiikka ja yhteisten asioiden hoitaminen ovat kiinnostaneet minua aina.
Oikeiksi kokemiani asioita vien päättäväisesti eteenpäin, niin pitkälle kuin se kohdallani on mahdollista. Yhdistystoiminta on minulle aika uutta. Loimaan korikonkarien rahastonhoitajana ja hallituksen jäsenenä olin muutaman vuoden ajan.
Miksi vihreät? Mielestäni vihreät ovat aina hivenen aikaansa edellä olevia, osallistuvia ja rohkeita henkilöitä, heihin haluan kuulua!
Olen 41-vuotias alastarolainen. Tällä hetkellä olen vuorotteluvapaalla yläasteen äidinkielen opettajan toimesta. Alastarolla olen toiminut mm. äidinkielen ja liikunnan opettajana vuodesta 1997. Kotoisin olen Nurmosta. Sieltä muutin Turkuun opiskelemaan. Turussa asuin kymmenen vuotta, minkä jälkeen muutin pariksi vuodeksi Punkalaitumelle lukion ja yläasteen äidinkielen ja filosofian opettajaksi. Koulutusta minulla on noiden lisäksi psykologiasta ja elämänkatsomustiedosta.
Olen Auli Guevara, 48-vuotias kahden peruskoululaisen äiti.
Koulutukseltani olen Sairaanhoidonopettaja. Työpaikkani on Loimaan
ammatti- ja aikuisopiston Oppisopimustoimisto.
Syntynyt 15.10.1972 Loimaalla. Siviilisääty naimaton.
ikä:31
Olen Sampsa Heinonen, 43-vuotias ja perheellinen. Kolmesta lapsesta kaksi vanhinta asuvat jo poissa kotoa opiskelupaikkakunnillaan. Toimin yksikön johtajana Suomen Ruokatieto - Finfood ry:ssä, jossa työni on keskeinen näköalapaikka edistää suomalaista ruokakulttuuria ja luomu- ja lähituotantoa.
Olen Jaana Hongisto (s. 1970), kotiäiti ja yrittäjä. Perheeseeni kuuluu pojat 13 ja 11 vuotta sekä koira ja gerbiilejä. Loimaalla olen asunut 38 vuotta, joten varpaat ovat tukevasti savessa. Koulutuksiltani olen mm artesaani ja datanomi.
Olen Susanna Huolman, 36-vuotias äiti, lastenohjaaja,
koulunkäyntiavustaja. Tällä hetkellä olen kotona 2006 ja 2007
vuosimallia olevien poikien kanssa. Isommat lapseni ovat syntyneet 1992
ja 1994 eli olemme vauhdikas vauva- ja teiniperhe.
Olen 27-vuotias, 3 lapsen isä Loimaalta.
Olen 30 vuotias, yksineläjä. Asun Loimaalla, Lamminkadun varrella.
Työskentelen maatalouslomittajana Loimaan alueella, Pöytyän kunnan
alaisuudessa. Vapaa-aikana harrastan moottoriajoneuvoja, amerikkalaisia
autoja ja moottoripyöriä.
Olen 57 vuotias, Loimaan Meijerinkadulla yksin (kissan kanssa) asuva
tällä hetkellä työkyvytön hammashoitaja. Olen ollut Loimaan Seudun
Vihreiden jäsen vuodesta 1993.
Olen 37- vuotias kotiäiti Kojonperältä. Perheeseen kuuluu IT-alla
toimivan aviomiehen lisäksi kuusi lasta, joista vanhimmalla on vielä
yksi vuosi peruskoulua jäljellä ja nuorin on neljävuotias,joten vipinää
ja vilskettä riittää. Kotoisin olen Turusta, Loimaalle muutimme 10
vuotta sitten, kun löysimme asunnoksemme vanhan kansakoulun.
Olen Kirsi Lindholm, 43 - vuotias ja naimisissa. Perheeseeni kuuluu mieheni Esa ja tyttäremme Jemina (17 v.) ja Jenna (15 v.) sekä maatiaiskissaneiti Kissi. Asumme Loimaalla, Vesikosken vanhassa kaupunginosassa, Hannankaupungissa omakotitalossa. Olen ammatiltani floristi ja perushoitaja. Työskentelen tällähetkellä kuitenkin sisustusalalla ja opiskelen ko.alaa iltaisin Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa, ja jos opiskelut sujuvat suunnitelmien mukaan, valmistun keväällä 2009.
Näin ensi kertaa päivänvalon Jyväskylän keskussairaalassa 18. lokakuuta - se oli maanantai - liki 32 vuotta sitten. Ekaluokalle menin kuitenkin Loimaan keskuskouluun, koska isäni oli saanut uuden työpaikan täältä niihin aikoihin. Peruskoulun ja lukion kävin Loimaalla ja kun sitten lähdin maailmalle opiskelemaan, vannoin monen muun tavoin: ”Takaisin en tule kuin kyläilemään!” Niinpä niin; neljä vuotta myöhemmin oli minun maitojunani matkalla. Kyllä täällä vaan on hyvä ja turvallinen olla.
Olen Saila Rake-Mikkilä, 45 - vuotias 15 ja 19 vuotiaiden poikien äiti. Peruskoulutukseltani olen puutarhuri. Lisäksi olen opiskellut Kaironinstituutissa josta valmistuin moderniksi vyöhyketerapeutiksi. Olen suorittanut myös liiketalouden perustutkinnon Loimaan Ammatti-instituutissa ja valmistuin merkonomiksi 2005. Toimin nykyisin toimistosihteerinä Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira) Loimaan toimipisteessä, Luomu – ja kasvisten laadunvalvonta jaoksessa. Osaksi toimin myös tarkastajana kasvisten kauppanormien valvontatehtävissä.
Olen 40 vuotias, naimisissa oleva, 5 lapsen lähihoitaja-opiskelija
äiti. Asun Metsämaalla.
Tänään 59 vuotta melkoista mäkijuoksua takana ja vihreät arvot kunniassa. Kasvoin lapsuuteni näillä savisilla seuduilla, vaan synnyin karjalaisista vahemmista evakon jälkimainingeissa Keski-Suomessa.
Olen Pirkko Tähtinen, 54-vuotias kahden jo aikuisen lapsen äiti. Koulutukseltani olen laskentamerkonomi. Työpaikkani on Vallox Oy:n talousosasto, ollut jo 33 vuotta. Lisäksi olen kouluttautunut joogaohjaajaksi Saarijärven Joogaopistossa.
